Mikä voi mennä pieleen tanssikilpailuissa ja miten tilanteista selvitään

Kuten moni muukin vaativa urheilulaji, kilpatanssi tarjoaa lukemattomia pieleenmenomahdollisuuksia. Tässä jutussa esitellään niistä joitain tavallisimpia. Lisäksi annetaan vinkkejä tilanteen korjaamiseksi silloin, jos/kun jokin näistä mahdollisuuksista muuttuu todellisuudeksi.

Ensimmäinen asia, missä tanssi voi mennä pieleen, on se, ettei vartalon liike noudata
musiikin rytmiä. Vaan ei hätää! Rytmin oppii kyllä kuulemaan, se on harjoiteltavissa oleva
taito siinä missä autolla ajaminen tai valokuvan ottaminen. Eli lisää tanssitreeniä vain
mahdollisimman monipuolisen musiikin tahtiin.

Toiseksi, tanssi saattaa näyttää muuten jotenkin hassulta tai omituiselta. Usein hyvä ensiapu
on tarkistuttaa tanssiasento jollakulla tanssivalmentajalla. Mahdollista on sekin, että mikään
ei varsinaisesti ole pielessä; on aivan normaalia, että oma tanssi näyttää kummalliselta, kun
sitä katsoo videolta. On hyvä opetella katsomaan itseään toisin silmin; muiden tanssi kun
yleensä näyttää aina paremmalta. Eli kääntäen: kun muut katsovat sinun tanssiasi, se näyttää
heidän silmissään usein aivan hyvältä.

Kilpailuissa, esiintymisissä tai joskus muutoinkin koreografia voi mystisesti unohtua ja
ajatukset autioitua täysin. Niin halutessaan voi luetella mielessään kaikki pyhimykset ja
paholaiset (ihan sen mukaan mihin hätätilanteessa tapaakaan turvautua) - mieluummin ei
kuitenkaan kovaan ääneen. Yleisesti paras tapa kuitenkin on tietoisesti rauhoittua
muutamaksi sekunniksi ja aloittaa sitten koreografia uudelleen jostain toisesta kohdasta;
sellaisesta, jonka varmasti muistaa. Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää myös mainita
uudesta lähtökohdasta parille ennen liikkeelle lähtemistä. Kahden hengen joukkuehan tässä
lajissa ollaan.

Muutoinkin kisoissa (varsinkin kilpailu-uran alkuvaiheessa) saattaa jännittää itsensä tärviölle,
minkä seurauksena minkäänlainen ruoka ei maistu ennen kuin vasta kilpailutilanteen jälkeen.
Tästä ei yleensä ole suurta haittaa, kunhan muistaa juoda. Kisan kesto harvemmin ylittää
useampaa vuorokautta. Jännityksen suuruus puolestaan korreloi kääntäen kisakokemukseen.
Kolmattakymmenettä kisaa ei keskimäärin enää jännitä samalla tapaa kuin ensimmäistä.
Jännitystilanteen jälkeen voikin muistuttaa itseään siitä, että seuraavassa kisassa jännitys on
todennäköisesti pienempi.

Toisinaan kisapäivän tiimellyksessä voi unohtaa pukeutua tai riisuuntua tilanteen mukaisella
tavalla. Kirjoittaja on esimerkiksi kerran huomannut olevansa juuri kävelemässä
kisalattialle villaiset lämmittelysäärystimet yhä jaloissa. Eräs kilpakumppani puolestaan löysi
itsensä parketilta tohvelit jalassa, kun oli unohtanut vaihtaa kisakengät lähtiessään
tohkeissaan seuraavalle kierrokselle. Tässä kohtaa paras ratkaisu on, että pari nostaa käden
ylös odottamisen merkiksi siksi aikaa, kun toinen osapuoli kiireesti riisuu säärystimet /
vaihtaa kengät / sitoo kengännauhat tms.

Klassisia tilanteita, joissa kaikki ei mene aivan putkeen, ovat myös kilpailuasujen ja kenkien
unohtamiset tai hajoamiset. Kun lähdet aamuvarhaisella ajamaan kimpsuinesi ja kampsuinesi
300 km:n päähän kisapaikalle ja huomaat perille päästyäsi, että lattaripuku taisi sittenkin
unohtua eteisen naulakkoon, ei auta muu kuin miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Vaikuttaisikohan se dramaattisesti lopputulokseen, jos kisan tanssisi vain kisakengissä
ja lämmittelyverkkareissa? Saisikohan joltakulta lainaksi riittävän sopivankokoista pukua (=
mahtuu päälle, ja toisaalta pysyy varmasti päällä) tätä kisaa varten? Vai ostaisiko pikaisesti
itselleen uuden puvun käytettynä, koska sellaisia on kisoissa yleensä aina jonkin verran
tarjolla? Jos tanssikengästä tulee kelvoton (vaikkapa koron katkeamisen takia) kesken kisan, ja
lähistöllä sattuu olemaan tanssitarvikemyyjä, voi ostaa heti uuden kenkäparin. Mikäli
kierrosten välillä on hyvin niukasti aikaa, on todistetusti mahdollista sovittaa molemmat
uudet kengät jalkaan, tanssia niillä kierros ja käydä maksamassa jalkineet vasta sen jälkeen.
Vain yhtä kenkää ei yleensä ole mahdollista ostaa, joten tämän jälkeen sinulla on kaksi saman
jalan kenkää ja yksi kenkä siihen toiseen jalkaan. Positiivisesti katsoen se on hyvä asia siltä
varalta, että siitä toisenkin jalan kengästä tulee joskus tanssikelvoton.

Vaatteiden lisäksi kisakampaus ja -meikki voivat aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Ideaalista
olisi, jos kumpikin pysyisi tiukasti alkuperäisellä paikallaan. Kisanutturan aukeaminen
kesken jiven tai meikin valuminen silmiin kierroksen puolivälissä häiritsee kisasuoritusta
siinä määrin, että tämänkaltaisia asioita kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää. Osta siis
vahvinta geeliä ja hiuslakkaa sekä käytä vain kaatosateenkestäviä meikkejä. Hyvillä
puhdistusaineilla ne saa kyllä irti hiuksista ja naamasta sitten kisan jälkeen. Joskus kisalattialla 

on ruuhkaa, mikä luonnollisesti aiheuttaa ahtautta. Omaa koreografiaa ei
kenties pystykään tanssimaan siten kuin kymmenet ja sadat kerrat harjoituksissa, jos äkkiä
edessä on toinen pari, takana lähietäisyydellä kolmas ja jossain sivuilla neljäs, viides ja
kuudes. Aina ruuhkaan ei tarvita niinkään montaa paria, vaan ahdasta voi tulla myös
kahdestaan, toisinaan jopa yksin. Esimerkiksi kerran kirjoittajan tanssiparin lakeerikenkien
sisäsyrjät koskettivat karsintakierroksella kohtalokkaasti toisiaan, mikä johti kenkien
tarttumiseen hetkellisesti niille sijoilleen. Se hetki oli riittävän pitkä tasapainon
menettämiseen kesken vauhdikkaan quickstepin; seuraavassa hetkessä jo mentiinkin
koreografiaan kuulumatonta kuperkeikkaa kisalattialla tuomareiden ja yleisön yllätykseksi.
Mutta ei tämäkään ollut maailman- tai edes sen kisan loppu. Kuperkeikan jälkeen noustiin
ripeästi ylös ja jatkettiin kisaa kuin mitään ei olisi tapahtunut - ja tuomaripaneeli palkitsi
meidät finaalipaikalla ja lopulta vielä palkintosijoituksella. Improvisaatiokykyä kannattaakin
harjoitella, koska aika usein sellainen tulee tarpeeseen.

Lajiin voi myös koukuttua, minkä seurauksena on vaarana treenata jalkansa verille ja sielunsa
piloille ihan kotisalillakin. Tämänkaltaisten uhkien minimoimiseksi onkin tärkeää ostaa aina
hyvät ja omaan jalkaan sopivat tanssikengät, kantaa varmuuden vuoksi mukana
laastaripakettia sekä muistaa joskus ajatella muutakin kuin tanssia. Voit pohtia esimerkiksi
oheisharjoittelua (lihaskunto, venyttely, kestävyys...) tai tutustua tanssitreenikavereihin ja
siihen, mitä he tekevät tanssisalin ulkopuolella. Saatat yllättyä, kuinka mukavaa ja moninaista
porukkaa tanssiharrastajat ovatkaan!

Kaikki edellä mainitut ovat varteenotettavia ja jopa todennäköisiä skenaarioita niille, jotka
kilpatanssin pariin ovat päätyneet. Tanssivalle tapahtuu, mutta jos tulee hätä käteen, siitä
selvitään varsin usein aivan käden käänteessä. Pieleen menneistä asioista pääsee yli, ja
seuraavalla kerralla vaikka ali tai ympäri. Aikanaan ne mieleenjääneimmät tapahtumat
muuttuvat karmeiksi tarinoiksi ja hupaisiksi muistoiksi, joilla voi sitten kavereita, sukulaisia
ja varsinkin muita tanssijoita hauskuuttaa.

Mennään ilon kautta!

(Kirjoittajana tanssija Terhi Virkki-Hatakka)